torstai 18. toukokuuta 2017

Amie Kaufman & Jay Kristoff: Illuminae

Amie Kaufmannin ja Jay Kristoffin yhteistyöteoksesta on puhuttu paljon menneinä aikoina. Oikeastaan aikalailla koko sen olemassa olon ajan. En ole koskaan ollut sen suuremmin kiinnostunut siitä, mutta sen äänikirjaversiota kehuttiin Booktubessa, ja Audiblessa oli hyvä alennus, niin päätin hankkia Illuminaen omaan kirjastooni näiden selitysten varjolla.'


* * * * *
The year is 2575, and two rival megacorporations are at war over a planet that’s little more than an ice-covered speck at the edge of the universe. Too bad nobody thought to warn the people living on it. With enemy fire raining down on them, Kady and Ezra—who are barely even talking to each other—are forced to fight their way onto an evacuating fleet, with an enemy warship in hot pursuit.
But their problems are just getting started. A deadly plague has broken out and is mutating, with terrifying results; the fleet's AI, which should be protecting them, may actually be their enemy; and nobody in charge will say what’s really going on. As Kady hacks into a tangled web of data to find the truth, it's clear only one person can help her bring it all to light: the ex-boyfriend she swore she'd never speak to again.
* * * * *
Illuminae on tosi erilainen kirja verrattuna mihinkään, mitä olen aiemmin lukenut. Se koostuu pelkästään viesteistä ja muistioista, joista kirjan henkilöt esimerkiksi lähettelevät toisillensa. Tapahtumia selostetaan turvakameraraporttien avustuksella, sekä salatuilla linjoilla käydyillä keskusteluilla. Kirjoittajille varmasti haastava konsepti toteuttaa, lukijoille sitäkin hauskempi lukea. Koska kuuntelin Illuminaen äänikirjana, täytyy ensimmäistä kertaa ikinä mainita, että äänikirja on tehty aivan älyttömän hyvin! Se ei ole ainoastaan yhden lukijan lukema, vaan näyttelijöitä on useita, ja hahmoja on sen takia helppo seurata koko kirjan halki.

Vaikka Illuminaen toteutus ja rakenne on kaikin puolin toimiva kokonaisuus, jälleen kerran pakko todeta, ettei scifi ja avaruusteema ei ole ihan minun juttu. The Lunar Chronicles saattoi olla vuoden 2016 lempisarjojani, mutta yleisesti ottaen avaruusseikkailut eivät ole koskaan ollut minun juttuni. Onneksi Illuminaen kanssa avaruusaspektin ehtii aina välillä unohtaa, ja seikkailusta pääsee nauttimaan täysin rinnoin, kun vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää koko kirjan mitalle. Tarinan juoni on itsessään toimiva, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan nautittava kokonaisuus, joka on tyylilajillensa uskollinen.

Suurin ongelma on Illuminaessa kuitenkin on se, että oikeastaan kaikki sivuhenkilöt ovat ainoastaan tarvittaessa käytettäviää rekvisiittaa, jotka tuodaan tarinaan hetkeksi mukaan, mutta lopulta heidät joko unohdetaan tai lakaistaan maton alle nopean kuoleman muodossa. Kun heihin ei ehdi kiintymään ollenkaan, sitä vaan olan kohautuksella unohtaa koko hahmon olemassaolon, ja jatkaa lukemista. En tiedä johtuiko se kirjan kerrontatavasta, vai mistä, mutta myös päähenkilöistä on hieman vaikea mielestäni saada otetta. Eikä juuri ennen loppua tapahtuvalla "cliff hangerillä" ole juurikaan painoarvoa, sillä se on yllättävän ilmeinen.

Vaikka en välttämättä itse juuri perustanut Illuminaesta, jos scifi on yhtään mieleinen genre kannatan ehdottomasti tämän lukemista. Vaikka äänikirja kestää yllättävän kauan, ja kirjan konseptia ei näe kaikessa hienoudessaan, painettuna versiona se varmasti on huomattavasti nopeampi ja vielä vähän kiinnostavampi lukea. Tarina on kaikin puolin hyvin rakennettu, ja suurimmat ongelmat ovat mielestäni juuri hahmoissa ja heidän "kohtelussaan". En ole varma tulenko itse jatkamaan tätä sarjaa enää eteenpäin, mutta ensimmäistä osaa uskallan kyllä suositella kaikille avaruusseikkailun ystäville.

* * * * *
XXX
Knopf Books for Young Readers
Julkaisuvuosi 2015
Äänikirja
Englanniksi
Sivuja 599 (11h 41min)
Lainaus: Goodreads, Kuva: Audible

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Trice Read - tagi

Ihana Katri Bookishteaparty-blogista oli jo jonkin aikaa sitten haastanut minut vastaamaan Trice Read tagiin. En ole piiitkään aikaan saanut tällaista tehtäväkseni, joten päätin sen kunniaksi (ja pitkähkön postaamattoman kauden päättymiseksi) vastailla näihin kysymyksiin!

Mikä kirja määrittelee sinut lukijana? / What book defines you as a reader? 
En osaa ehkä yhtä ainoata kirjaa tähän mainitsemaan, koska luen paljon erilaisia kirjoja. Jos jostain löytyy feministinen fantasiakirja, jossa on vähän kliseistä romantiikkaa niin varmasti se. Tällä hetkellä juuri nämä, feminismi, fantasia ja kunnon ya-romanttiikka ovat olleet pääasiallisia kirjoja joita olen lukenut. Vaikka kaikki nämä kohdat eivät välttämättä näissä täyty, niin sanoisin joko Diana Gabaldonin Muukalaisen tai Sarah J. Maasin Crown of Midnightin.

Ainutlaatuisin kirja? / Most unique book? 
Toteutustavaltansa Amie Kaufmanin ja Jay Kristoffin Illuminae, mutta jos kaikkia ominaisuuksia ajattelee niin sanoisin varmaan Rebecca Solnitin Men Explaining Things to Me tai Leigh Bardugon Six of Crows, joista kummastakin tuli yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani viimeisen vuoden aikana.

 Mitkä hahmot olisivat enkeli ja demoni olkapäilläsi? / Which characters would play the angel and devil on your shoulders? 
Apua mitä tähän voisikaan vastata. Enkeliksi valitsisin ehkä Hermionen Harry Pottereista. Salaa Ihailen hänen kunnianhimoisuuttaan ja työmoraalia, mutta myös lojaalia ystävyyttä, joten voisin saada häneltä hyviä vaikutteita niin koulussa kuin sen ulkopuolella. Demoniksi voisin ottaa Six of Crows-kirjasta Kaz Brekkerin, joka on tyylikkäällä tavalla julma ja antisankari, mutta josta tarvittaessa löytyy kuitenkin myös se inhimillisen pehmeä puoli.

Mitkä kirjat edustavat eri elämänvaiheitasi (lapsuus, nuoruus, aikuisuus)? / Book that represents each stage of your life (childhood, adolescence, adulthood). 
Lapsuuteni merkittävimmät kirjat ovat ehdottomasti Merja Jalon hevoskirjat (Nummelan ponitalli erityisesti), Seitsemän tassua ja Penny - sarja sekä yllättäen Harry Potterit. Nuoruuttani, jolla tarkoitan nyt enemmän yläasteen alkuaikoja, edustaa varmaan Twilightit, ja aikuisuutta kaikki se feministinen kirjallisuus, jota olen viime aikoina lukenut. Toisaalta olen vasta viime vuosina oppinut nauttimaan kaikesta YA-kirjallisuudesta huomattavasti enemmän, joten sekin voisi olla tähän aikuisuus kohtaan sopiva vastaus.

Kirja, jonka voit lukea uudelleen milloin vain? / Book that is your go-to reread.
Jay Asherin 13 Syytä, Jennifer E. Smitin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea, Elina Rouhiaisen Kesytön ja tietenkin Potterit. Nämä ovat myös kirjoja, jotka olen lukenut uudelleen yllättävän useinkin. Kaikkia näitä yhdistää tietynlainen helppous, ja jo taattu laatu sekä viihdyttävyys.

Kirja, joka yllätti eniten? / Book that surprised you the most.
Luultavasti Margaret Attwoodin Orjattaresi. En osannut odottaa ihan niin "rajua" kirjaa, ja kirjan dystopia on todella uskottava. Myös kirjan linkittyminen tämän hetkiseen maailmaan tuli ihan yllätyksenä, ja huomasin kuumottelevani paljonkin sitä, miten "helposti" samaan tilanteeseen voitaisiinkaan ajautua.

Eniten luettu kirjailija? / Most read author?
J.K. Rowling. Olen lukenut kaikki Harry Potterit, Ihmeotukset sekä alkuperäisenä oppikijana että käsikirjoituksena, Siuntio silosäkeen tarinat sekä Huispaus kautta aikojen. Eli kaikkiaan 11 kirjaa häneltä, eikä mukaan ole laskettu kuinka monta kertaa olin uudelleen lukenut yksittäisiä Pottereita (viimesen kahden vuoden aikana pelkästään luin Viisasten kiven kaksi kertaa, Salaisuuksien kammion ja Azkabanin vangin kerran, ja kauan aikaa sitten olen lukenut Kuoleman varjelukset viisi kertaa putkeen).

Mikä hahmo muistuttaa sinua eniten? / Which character is most like you?
Vaikea vaikea kysymys. Samastun harvoin ihan täysin mihinkään hahmoon, mutta (Katrin tavoin) vastaan kuitenkin kirjan Fangirl päähenkilö Cath, mukavuusalueellaan viihtyvä fanityttö, joka pitää kirjoista ja rauhalllisuudesta. Yhteneväisyyksiä ei kuitenkaan ole kovinkaan paljoa, mutta tiettyä samaa meissä kuitenkin on :D

Mikä on suosikkiparivaljakkosi (ei romanttinen)? / What is your favorite non-romantic ship?
Viime aikaisista luetuista kirjoista suosikki (kolmikkoni) on ollut Oonko ihan normaali?- kirjan Evie, Amber ja Lottie. Myös Rainbow Rowellin Attachments-kirjan kaveruksen Jennifer ja Beth nousivat yhdeksi hauskimmasta kaveruspariskunnasta, joita olen koskaan lukenut.

Pidätkö enemmän sankareista vai pahiksista? / Do you prefer the hero or the villain?
Sankareista, ainakin yleensä. Silloin tällöin elokuvissa pahis saattaa viedä voiton, mutta yleisesti ottaen kirjojea lukiessa olen aina sankareiden puolella.

Koska olen edelleen erittäin huono laittamaan haasteita eteenpäin (ja koska Katri haastoi jo oikeastaan kaikki joille olisin haasteeni laittanut), haastan ainoastaan yhden henkilön, eli minua niin usein monenmoisiin haasteisiin haastaneen Cillan! Toivottavasti et tätä liian monta kertaa ole jo saanut :)

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuu & toukokuun suunnitelmat

Tärkeimmät asiat ensin. En voi uskoa teitä lukijoita olevan jo melkein 100! Hassua. On ihmisiä, joita tosiaan kiinnostaa mitä sanottavaa minulla on kirjoista. Vaikka määrä ei ole kovinkaan paljoa, olen silti otettu jokaisesta, joka on jaksanut klikkautua blogin lukijaksi! <3 Kiitospuheen sijaan keskityn nyt kuitenkin tämän kuukauden koontiin :D

Huhtikuu oli kiinnostava kuukausi. Niin paljon on ehtinyt tapahtua, etten itsekään muista ihan kaikkea. Ensinnäkin, kuukauden kohokohta oli ehdottomasti Pietarin opintomatka alkukuusta. Tunnelmaa ehkä hieman synkensi toisena matkapäivänä sattunut terrori-isku paikallisessa metrossa, (olimme luennolla toisella puolella kaupunkia. Pakko myöntää, ettei luennosta ole juuri jäänyt muistikuvia, kun yritti selvittää faktoja twitterin uutisvirrasta...), joka langetti varjonsa koko viikon ylle.

Pääsiäisloman vietin Helsingissä vanhempieni luona, ja söin niin paljon sushia, että uskon selviäväni kesäloman alkuun asti ilman :D Muuten kuukauden kootuista tapahtumista on hyvä nostaa esille kandin viimeisen version palautus, sekä viime viikonlopun surkeat sattumukseni, kun ensin halkaisin hampaani ja sitten onnistuin telomaan nivelsiteet nilkasta.

Vaikka toiveet viettää vappua ilman keppejä ovat kariutuneet, on merkit ommeltu haalareihin, ylioppilaslakki kaivettu laatikostaan ja perunasalaatti tehty vappubrunssia varten. Opiskelijavappu on juuri sitä, millä tämä huhtikuu on hyvä päättää. Tosin kirjoitushetkellä pulkka olisi ollut mukava lisä normaaliin vappuvarustukseen tänä vuonna.


Kuukauden luettujen lista ei ole päätä huimaava, kuin ainoat luetut kirjat ovat Amie Kaufmanin ja Jay Kristoffin Illuminae sekä Leena Landerin Tummien perhosten koti. Aloitettuja kirjoja on sitäkin enemmän, ja lukupino on kasvanut huomattaviin mittoihin pelkästään tämän kuun aikana.

Toukokuun suunnitelmat ovat selkeämmät kuin yhdenkään aiemman kuukauden tänä vuonna. Koulu loppuu kahden viikon kuluttua, jonka jälkeen suuntaan Helsinkiin viettämään kesää kesätöiden merkeissä (paikalliset kirjabloggaajat, täytyy pitää joku kesäinen kahvitteluhetki lumisadevarauksella!) En ole vähään aikaan suonut ajatustakaan tämän hetkisiin lukuhaasteisiin, mutta viimeistään kesän alussa täytyy tarkistella Helmet-lukuhaasteen tila, ja päivitellä muutenkin blogia ajankohtaisemmaksi.


Melkein viiden kuukauden mittaista visiittiä varten mukaan lähtee varmasti jonkin verran kirjoja täältä Jyväskylästä, mutta toukokuun lukusuunnitelmiin kuuluvat erityisesti:
Holly Bournen Oonko ihan normaali?
Jessie Burtonin Nukkekaappi
Veronica Rothin Viillot
Lauren Katen Langennut
Victoria Aveyardin Lasinen miekka
sekä viime aikojen kirjaostokset-postauksessa mainitut kirjat.

Blogin postausputki vaikenee tähän vapun aaton aamuun, ja muistakaa: Sää on asenne kysymys. Hauskaa vappua kaikille!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kirjahankintoja

Pitkästä aikaa (vaiko peräti ensimmäistä kertaa ikinä) päätin näin ihan erikseen esitellä viime aikaisia kirjahankintojani. Viime aikaisilla tarkoitan nyt ehkä noin kuukauden ajalta kertyneitä kirjaostoksia, kun kerrankin on enemmän näytettävää kuin yksi extempore R-kioskilta ostettu pokkari. Olen viime aikoina ostanut yllättävänä vähän fyysisiä kirjoja. Äänikirjoja kyllä senkin edestä, mutta niitä ei lasketa. Ainakaan periaatteessa :D


Isoin kirja hankintani oli suunniteltu itsensä palkitseminen, kun palautin kandidaatin tutkielmani viimeisen version (teidänkään ei siis tarvitse enää kuunnella siis kandituskailuja). Joten kävin tutkailemassa BookDepostoryn toivelistaani, ja tilasin muutaman kirjan;
Carrie Fisherin The Princess Diarist ja Laura Batesin Everyday Sexism ovar kirjoja, joita on kehuttu joko kirjablogien puolella, suositeltu kommenteissa tai Instagramin puolella, joten uteliaisuuttani päädyin näihin.
A Conjuring of Light on Victoria Schwabin Shades of Magic-sarjan kolmas osa, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Yllätyksekseni paketista paljastui oikea tiiliskivi. Haluan päästä tämän kimppuun asap.
Neil Gaimanin Norse Mythology on hyppy tuntemattomaan. En ole koskaan lukenut yhtään hänen kirjaansa, mutta tämä kuulosti jännältä idealta. Täytyyhän sitä välillä kokeilla vähän jotain uutta :D

Näiden lisäksi ennakkotilasin Sarah J. Maasin A Court of Wings and Ruin, joka julkaistaan 2. toukokuuta, ja jota en malta odottaa. Aiemmat osat ovat olleet parempia kuin hyviä, ja haluan tietää miten tämä trilogia tulee päättymään!



Ostin huhtikuussa myös elämäni ensimmäisen Harry Potter-kirjan (omistan kyllä ne kaikki, mutta en ole koskaan ostanut yhtään...). Mutta tavoitteenani on lukea sarjan jokainen kirja eri kielillä, ja Harry Potter och Fången från Azkaban on ensimmäinen askeleeni sitä kohti. Plus olen erittäin viehättänyt tästä kansikuvasta!

Pietarin matkalle lukemiseksi lähti The Almost Nearly Perfect People (Michael Booth) oikeastaan vaan sen takia, että se vaikutti kiinnostavalta takakannen perusteella, ja on aina hauska lukea Pohjoismaista muun maalaisten näkökulmasta.

Viimeisenä fyysisenä kirjana päätin pyytää arvostelukappalepinoni jatkoksi kaksi Myllylahden tämän kevään uutuutta, eli Elina PItkäkankaan Kajon, ja Sini Helmisen Kaarnan kätkössä. Ei varmaan yllätä, että nämäkin ovat korkealla lukulistalla.

Äänikirjaostoksia olen tehnyt Audiblessa, ja niitä on kertynyt kaikkiaan neljä: Becky Albertallin Simon vs. the Homo Sapiens Agenda, Morgan Rhodesin Falling Kingdoms, Amy Kaufmanin ja Jay Kristoffin Illuminae, Holly Blackin White Cat ja Kasie Westin On the Fence. Kaikki neljä ovat kirjoja, joista olen kiinnostunut, mutta joista en välttämättä halunnut maksaa fyysisen kirjan hintaa, koska en ollut aivan varma tulevatko ne kuitenkaan olemaan niin hyviä.

Ja viimeisenä ensimmäinen e-kirja ostokseni ikinä, Julie McElwainin A Twist in Time, joka on jatkoa a Murder in Time aikamatkustus dekkarlle, joka koukutti välittömästi, kun luin sen viime kesänä.

* * * * *
Nyt ei tarvitse taas hetkeen ehkä hankkia kirjoja, sillä näiden myötä lukupinoni kasvoi jälleen vähän liian pitkäksi :D Huomenna vielä tämän kuukauden koonti, mihin päätän tämän kolmen päivän postausputken. 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Pohdinta N:o 3. Lukemisen formaatti

Pohdinta-sarjan kolmas osa on täällä! Jos otsikko ei jostain syystä ole ilmeinen, tällä kertaa olen päätynyt pohdiskelemaan lukemisen eri formaatteja. Tai ainakin muutamaa niistä.



On hassua, miten monella tavalla voikaan loppujen lopuksi lukea. Ja miten erilaisesti jokainen lukija ajattelee näistä tavoista. Itselleni tuli heti ensimmäisena mieleen kolme tapaa: Fyysiset kirjat, e-kirjat ja äänikirjat. Puhumattakaan siitä, miten monia tapoja löytyy vielä jokaisen kategorian sisältä. Sisältöhän on kaikissa sama, mutta pelkästään tarina ei välttämättä vaikuta, kun valitaan sitä, millä kirja pitäisi lukea.
Koska jokaisella formaatilla on omat hyötynsä ja haittansa, päätin lukijaystävällisyyteen vedoten kirjoittaa mielipiteeni näistä kaikista kolmesta "erikseen".

Kirjakirja:
Viime aikoina ne isommat pokkarit (jumbopokkarit? Se muoto, jossa valtaosa englannin kielisestä kirjallisuudesta Suomessa myydään) on paljastunut lukijaystävällisimmäksi painetun sanan muodoksi. Sivut avautuvat normaalisti, mutta ne eivät paina ihan yhtä paljon kuin kovakantiset kirjat. Oli kyseessä sitten pokkarit, kovakantiset tai niiden hämmentävät välimuodot minulle fyysinen kirja on aina ollut se ensimmäinen vaihtoehto lukemisessa. Mikään ei ole parempaa kuin konkreettisesti nähdä oma etenemisensä, ja ehkä vähän pläräillä etukäteen mitä on luvassa kahdensadan sivun päässä.

Fyysiset kirjat ovat myös kaikista esteettisin vaihtoehto näistä kolmesta. Niitä voi asetella ja pinota miten sattuu, niistä saa parhaimmat Instagram-kuvat, ja kirjahyllyssä ne voi järjestellä lukemattoman monella eri, toinen toistaan silmää mielyttävämällä tavalla. Ja jos nämä ei ole hyviä puoli tarpeekseen, niin fyysinen kirja ei teoriassa vain voi kadota jonkun päivityksen ja teknisen vian vuoksi, se ei vaadi suoranaisesti sähköä, ja niiden hankkiminen kirjastoista on kaikista helpointa näistä kolmesta. Todennäköisesti kirjakirja ei ole ensimmäinen asia mitä laukusta tai kädestä pyritään julkisella paikalla varastamaan.

Mutta kuten sanottu, fyysisillä kirjoillakin on huonot puolensa. Ne painaa aivan tajuttomasti; asia joka konkretisoituu viimeistään sillon, kun niitä pitää alkaa muuttamaan uuteen asuntoon. Ne vievät tilaa repuissa ja laukuissa, ja matkalukemista pitää harkita tarkkaa, sillä kuuden kirjan pakkaaminen lomalle ei ole aina yksinkertaisinta. Ellei jätä jotain muuta pois. Eikä niitä yleensä saa myytyä eteenpäin ja ne keräävät aivan tajuttomasti pölyä.

E-kirja:
Näistä kolmesta oma inhokkini. Toisaalta en ole elämäni aikana montaakaa e-kirjaa lukenut, mutta aiempien kokemusten perusteella, en tulekaan niitä juuri lukemaan. Miksi en pidä e-kirjoista, on ensinnäkin niiden hankaluus (ostaako lukulaite vai tihrustaa kännykällä vai tietokoneella), ja itse iPadillä lukeneena tämä tyyli ei tunnu kovinkaan silmäystävälliseltä. Iltaisin lukiessa silmät menee ristiin rastiin sivuilla, eikä näyttöä saa tarpeeksi hämäräksi, ja yksi väärä hipaisu niin sitä on päätynyt kymmenen sivua taaksepäin. Kuulostan ehkä hieman teknologiavastaiselta, ja itsekin ihmettelen välillä tätä e-kirja vastaisuuttani, ottaen huomioon, että puhelin on periaatteessa käteni jatke nykyään.

Toisaalta, kuten sanottu, olen vasta tässä kuussa uskaltanut antaa e-kirjoille uuden mahdollisuuden, enkä ole kärsinyt ihan niin paljon, kuin mitä annan ymmärtää. Onhan se ihan kätevää, että kokonainen kirja mahtuu iPad minin kokoiseen tilaan, eikä se paina kuin murto-osan siitä mitä normaali kirja painaisi. Jos lukulaite löytyy omasta takaa, e-kirjat saattavat kyllä tulla hieman halvemmiksi, ja ainakin iBooksista näyttäisi löytyvä kiitettävä määrä esimerkiksi klassikoita ilmaiseksi. Eikä kirjat vie asunnosta juurikaan tilaa lukulaitteella. Ja näitä saa nykyään yllättävän paljon lainattua kirjastosta! Mutta vaikka e-kirjat ovat saaneet uuden mahdollisuuden, epäilen vahvasti, etten jatkossakaan tule niitä suuremmin lueskelemaan.

Äänikirja:
Äänikirjat olivat minun viime vuoden kesäromanssini. Pitkä tarina tiiviisti, matkustimme paljon töiden takia, ja huomasin sata kertaa kätevämmäksi kuunnella kirjoja, kuin yrittää kantaa niitä mukana, ja lukea aamuvarhaisella, kun mieluimmin vaan istuskelisi silmät kiinni. Joten päädyin kokeilemaan Audiblen ilmaista kokeilukuukautta, jonka mukana saa yhden ilmaisen äänikirjan. Enkä ole sen jälkeen perunut tilaustani. Äänikirjat ovat siitä hyvä lukemisen muoto, että itse ei kirjan etenemisen eteen tarvitse tehdä muuta, kuin istua kuulokkeet päässä. Sitä varten ei tarvitse erillistä laitetta, vaan niitä pystyy kuuntelemaan esimerkiksi puhelimeen ladattavan sovelluksen kautta. Ja e-kirjojen tapaan, ne ei fyysisesti vie ollenkaan tilaa.

Toisaalta äänikirjoja kuunnellessa ainakin minun on vaikea tehdä mitään, missä pitäisi kirjoittaa tai lukea, koska huomioni karkaa heti pois lukijasta. Tiskaus tai siivoaminen sujuu kuitenkin paremmin kuin hyvin! Äänikirjat ovat yllättävän kalliita, esim. Audiblessa uutuuksista saataa joutua maksamaan 30€, joten itse olen hankkinut kirjani alennuksien aikaan. Toisaalta äänikirjoja saa nykyään kirjastoista (ja niitä löytyy jonkin verran Youtubesta. Tosin yleensä vain hetken aikaa tekijänoikeuskysymysten takia...). On varmasti selvää, että olen hyvin pro-äänikirja ihminen, joten en osaa oikein haukkua niitä :D Täytyy harkita omaa postausta äänikirjoista, sillä asiaa jäi sanomatta vaikka millä mitalla.

* * * * *

Mieltymyksiä ja tapoja lukea on kuitenkin varmasti yhtä paljon kuin on lukijoitakin. Ehkä tämä pohdinta herätti jossain innostuksen tarttua äänikirjoihin, tai antamaan vielä mahdollisuuden e-kirjoille. Kuten todettu, vaikka ennakkoluuloista on vaikea päästä eroon, se on mahdollista, ja mitään ei kannata tuomita ennen kuin asiaa on todella kokeillut :D

Olisi hauska jälleen kerran kuulla teidän mielipiteitä asiasta! Mikä formaatti on teidän suosikkinne? Miksi joku näistä on parempi kuin toinen? Jäikö joku lukutyyli mainitsematta? + Onko kellään ideoita, mitä muuta voisin pohdiskella tulevina kuukausia?